Vanha viha tarkoittaa Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välistä sotaa, joka käytiin 1495–1497. Sota liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä. Sodan aikana Suomea, varsinkin Hämettä ja Savoa, hävitettiin pahasti. Sota ei johtanut rajamuutoksiin. Nimitystä vanha viha on toisinaan käytetty myös vuosien 1570–1595 Ruotsin ja Venäjän välisestä 25-vuotisesta sodasta, mutta sen yleisempi nimitys on pitkä viha.

Sodan pääpiirteet

Kalmarin unionin lähestyessä loppuaan tilanne Suomen itärajalla alkoi kärjistyä. Moskovan ruhtinaskunta alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli Pähkinäsaaren rauhassa sovittujen rajojen. Moskovasta vaadittiin rajan tarkistamista. Tästä syystä vuonna 1475 alettiin rakentaa Olavinlinnaa ja Viipurin kaupungin muuria parannettiin, jotta raja pystyttäisiin turvaamaan.

Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Moskovan kanssa. Tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta. Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui.

Alkuvuodesta 1496 venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa Hattulan kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen. Samana vuonna Iivana III lähetti Ruhtinas Ivan Ljapuninin veljensä Petr Ušatyjninin sekä Ivan Fedorovitšinustjugilais– , dvinalais-, äänisläis-, ja vagalaisjoukkojen kanssa Oulujärven ja Kainuun alueelle. Retken seurauksena joukot ottivat “lukemattomia vankeja”.